Liftari

Bittiliftari muutti jo

Löydät liftarustarinat ja vinkit osoitteesta www.liftari.org.

www.liftari.org korvaa bittiliftarin  

Liftareiden tarinoille ja liftausvinkeille on nyt oma sivustonsa www.liftari.org. Liftari.orgista on tarkoitus kehittää pidemmän päälle ihan kunnon liftaussivu, josta löytyisi tarinoiden lisäksi ohjeita ja tietoa liftareiden tueksi ja turvaksi.

Tälle sivulle tuskin tulee enää päivityksiä, joten kannattaa jatkaa matkaa uuteen osoitteeseen.

Siirry osoitteeseen http://www.liftari.org.

kirjoitti Teppo @ 12.1.04 ||

Matkalta: Laiskan miehen matka  

Marokossa olen matkustellut viimeisen viikon ajan. Hauskaahan taalla on, mutta liftata ei ole viitsinyt, kun on ollut seuraa ja bussit tajuttoman edullisia. Kohtaamisia on silti ollut paljon paikallisten kanssa ja siitahan matkustamisessa paljolti on kysymys.

Espanjassa ehdin kokea, ettei siella liftaaminen aina ole ihan helppoa. Liftasin Granadasta Gibraltariin ja silla matkalla ehdin kavella reilu 20 km, en tieda mika meni pieleen :) Gibraltarissakin liftasin lentokentan kiitoradalla, mutta se oli sovittu juttu yhden kuskin kanssa, etta jos en saa kyytia muilta niin se ottaa mut kyytiin passintarkastuksen jalkeen. Niinhan siina siis kavi.

Tanaan italialaisen kaverin kanssa nostimme peukun pystyyn sen jalkeen kun olimme kavelleet 10 kilometria keitaan lapi kauniiden maisemien vuoksi. Kolmas auto pysahtyi ja mita ihmetta, italialaisen kaverini espanjalainen ja italialainen kaveri pysahtyivat ja ottivat kyytiin. Kaikkea sattuu, aika uskomattomiakin asioita.

Voi olla etta jatkossakin matka taittuu bussilla kun ne ovat alle 3 euroa sadalla kilometrilla. Espanjaan kun taas paasen niin eikohan sita liftaamalla edeta. Nyt pitaa alkaa valmistautua uudenvuoden juhlintaan, taalla sita juhlivat tietenkin vain turistit.

kirjoitti matkamies @ 31.12.03 ||

Tarina: joululiftaus  

Kuluneen joulun sankaritekoihini kuului talvinen liftaus Tampereelta Lappeenrantaan. Onnistuin ajoittamaan reissuni pahinta lumimyräkkää edeltäneeseen päivään, mutta kyllä minäkin jouduin ihmettelemään lumipyryä ja lähes kymmenen asteen kylmyyttä. Talvessa selviytyminen on kuitenkin ensisijaisesti pukeutumiskysymys, jonka ratkaisu on viisi kerrosta lämpimiä vaatteita: kalsareita kalsareiden päälle.

Matka taittui neljällä kyydillä ja kesti viitisen tuntia. Hauskinta oli, että kaksi neljästä kyydistä oli ulkomaisia: liftasin Lahdesta turkkilaisen ravintoloitsijan kyytiin ja viimeinen kahdeksankymmenen kilometrin pätkä taittui venäläisessä konttirekassa.

Mikä siinä sitten on, että ulkomaalaiset ottavat kyytiin suomalaisia halukkaammin? En osaa antaa tähän hätään muuta vastausta kuin viitata jouluiseen tarinaan itämään viisaista miehistä...

kirjoitti Teppo @ 29.12.03 ||

Matkalta: Alkuvasymys  

Kirjoittelen Espanjasta Granadasta. Saavuin pari paivaa sitten Espanjaan - Ryanairilla tietysti - koska liput olivat jarjettoman edullisia. Vietin paivan Murciassa, jossa ihmiset valmistautuivat kovasti joulun viettoon. Eilen tulin Granadaan myohaan illalla ja tanaan nukuin pitkaan, joten en ole viela nahnyt mitaan kaupungista.

Puheille Espanjasta huonona liftausmaana ei ole loytynyt mitaan katetta. Kyydin saaminen on onnistunut oikein hyvin. Lisaksi maa vaikuttaa olevan taynna liikenneympyroita. Niiden jalkeen loytyy yleensa hyva paikka, jossa autot seka ajavat hiljaa etta voivat helposti pysahtya.

Otan nyt aluksi iisisti, taytyy sitten katsoa mihin pain tasta lahtisi. Ensimmaiseksi ainakin kaupungille katsomaan muutaman nahtavyyden. Hyvaa joulun odotusta!

kirjoitti matkamies @ 20.12.03 ||

Linkki: Surullisen hahmon liftari  

Kirjallisuuslehti Parnasson nykyinen päätoimittaja Juhana Rossi kirjoitti neljä vuotta sitten Ylioppilaslehteen jutun Jack Kerouacin elämästä. Juttu on hyvä katsaus tämän kulttuuri-ikonin elämän synkkiin vesiin: mies eli ilmeisestikin melkoisessa tunteiden ristipaineessa eikä oikein ollut sinut oman seksuaalisuutensa kanssa.

Ja niin vain tuolta viinaanmenevältä kehäraakilta syntyi yksi hienoimmista liftausromaaneista. Maroooni! Kannattaa tsekata kirja sekä myös tuo Rossin artikkeli sen kirjoittajasta.

"New Yorkin vuosinaan Kerouac kehitti omintakeisen ja spontaanisen, jazz-musiikista vaikutteita saaneen kirjallisen tyylinsä. Kirjojensa aiheet Kerouac sai Amerikan halki ja Meksikoon tekemiltään pitkiltä liftausmatkoilta, jotka hän aloitti vuonna 1947 ja jotka jatkuivat 50-luvun loppuun.

Näistä kokemuksista syntyi Matkalla, sodanjälkeisen amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja bestseller, jonka Kerouac kirjoitti muutamassa viikossa vuonna 1951. Kerouacin kerrotaan naputelleen romaaninsa pirihumalassa yhtä kyytiä isolle paperirullalle, koska hän ei halunnut keskeyttää impulsiivista proosan virtaa vaihtaakseen kirjoituskoneeseen uuden liuskan."

Ylioppilaslehti 10/99 - Surullisen hahmon liftari

kirjoitti Teppo @ 17.12.03 ||

Linkki: Yhteisöllisiä reppureissusivuja  

Netissä surffaamisessa on jotakin samaa kuin liftaamisessa. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin: avoimin mielin vaellellessa saattaa törmätä uusiin asioihin ja paikkoihin, joita ei muuten ehkä olisi koskaan tullut nähneeksi.

Liftari-blogia olisi tarkoitus uudistaa ennen seuraavan liftauskauden alkua. Ideoissa on pyörinyt vähän yhteisöllisemmän ja järjestellymmän sivuston rakentaminen. Tällaisesta kronologisesta tarinatuutista kun on vaikea löytää niitä olennaisia juttuja. Elleivät ne satu olemaan ihan tuoreimpia.

Ja kas, yhteisöllisiä ja melko hyvin jäsenneltyjä matkalaissivuja on olemassa paljonkin. Olen jo aiemmin mainostanut Digihitchiä, mutta nyt törmäsin tällaiseen
viisaiden reppureissaajien nettisivustoon. Vähän nuo sponsoroidut linkit aina ärsyttävät, mutta kai se on ainoa mahdollinen tapa pitää palvelut pystyssä...

Hmmm... Missäköhän muualla kannattaisi käydä hakemassa oppia? Onko ideoita?

kirjoitti Teppo @ 12.12.03 ||

Tarina: Kiihdytyskilpailu  

1990 loppupuoli. Lahden moottoritien alku Helsingin Koskelassa. Liikennevalojen jälkeen on syvennys, jonka tiedän vanhasta muistista parhaaksi liftauspaikaksi. Olen seisoskellut syvennyksessä jo lähes tunnin, eikä kukaan ollut edes hidastanut kohdallani. Onneksi on hieno sää.

Kaksi autoa seisahtuu liikennevaloihin. Oikean kaistan kulkija lupailee olemuksellaan hyvää: vanha, punainen pikku-Fiat, kyydissä vähän hippiresuisen näköinen nuoripari. Vasemmalla on uudenkarhea musta Volvo, ratissa ja samalla ainoana matkustajana valkokauluskoodin mukaan pukeutunut nelikymppinen mies. Onneksi noin päin – vasemmalta kaistalta tähän on huono pysähtyä. Uudet Volvot eivät kuitenkaan pysähdy koskaan.

Nostan peukaloni pystyyn. Liikennevalot ovat yhä punaiset. Ensimmäisten autojen taakse alkaa kertyä jonoa. Olen nähnyt tämän näytelmän monta kertaa.

Autojen kuljettajat alkavat vilkuilla minuun päin. He katsovat peukaloani. Sitten minua. Sitten liikennevaloja. Punaiset. Ja taas hieman epäluuloisia katseita minuun päin.

Jalankulkijoiden valo vaihtuu punaiseksi. Kohta se tapahtuu.

Keltainen valo punaisen rinnalla. Ylemmät valot sammuvat. Vihreä.

Volvokuski nostaa kytkimen ja auto kiihdyttää rajusti mutta tasaisesti. Tämän päivän komeimpia lähtöjä. Fiat kiihtyyvasenta kaistaa hitaasti, kevyellä kaasulla.

Kymmenen metriä valoista ja nuori ruotsalainen oli jo käytännössä ohittanut vanhan italialaisen. Volvon kuljettaja kytkee vilkun päälle ja kiilaa kohdallani oikealle kaistalle.

Katson, miten Fiatin oikea etukulma alkaa vilkuttaa keltaista valoa ja sen vauhti hidastuu entisestään. Auto pysähtyy levennykseen muutamaa metriä ennen kuin sen puskuri saavuttaa jalkani. Sympaattinen pariskunta hymyilee minulle.

Otan repun käteeni ja vilkaisen vaistoinomaisesti taakseni.

Yllätykseni on sanoinkuvaamaton, kun huomaan Volvon pysähtyneen viidentoista metrin päähän. Myös sen kuski viittilöi minua kyytiin.

Seison hetken hämmennyksen vallassa. Koetan tehdä päätöksen.

Valitsen Fiatin ja vilkutan Volvolle. Nelikymppinen kohauttaa olkapäitään ja jatkaa matkaa.

Minua alkaa naurattaa.

kirjoitti Teppo @ 12.12.03 ||

Tarina: siilitukka ei tee lesboa  

Tulipa tuosta "kauhujen Kouvolasta" nyt taas mieleen. Onko noissa kaakkois-Suomen teollisuuskaupungeissa kovastikin erilainen elämänmeno kuin täällä kehäkolmosen ahtaammalla puolella? Sain kerran kyydin Lappeenrannan läheltä Lahteen. Kuski oli suunnilleen ikäiseni tyttö, jolla oli vaalea siilitukka, aika söpö. Tyttö jutteli ja kyseli niitä näitä ehkä varttitunnin ajan. Ehkä hiukan sellaiseen maailmankuvalliseen suuntaan painottuvia kysymyksiä. En kuitenkaan aluksi mitenkään älynnyt että olin jonkinlaisessa testissä. Ilmeisesti läpäisin testin, sillä sitten päädyin kuuntelijan rooliin.

Hän kertoi vajaa viikko sitten leikanneensa pitkät vaaleat hiuksensa siiliksi. Heti oli kuulemma kaveripiirissä (kyse oli siis lahtelaisista) lähtenyt liikkeelle huhu että hänestä on nyt sitten tullut lesbo. Neiti oli hyvin hyvin vihainen ja loukkaantunut kavereilleen, kun eivät ne mitään mistään tajua, ja eivät tunne häntä pätkääkään. Onneksi poikaystävä oli sentään fiksu ja suhtautui kaikkeen rennon huvittuneesti, mutta kaverit olivat ääliötä kaikki tyynni. Kuulemma.

Että jos haluat välillä tuulettaa mielipiteitäsi kaveripiiristäsi, satunnainen liftari on varmaan aika turvallinen kuuntelija. Ellei se sitten satu kirjoittamaan asiasta nettiin...

kirjoitti Sampo @ 10.12.03 ||

Tarina: Kauhujen Kouvola  

Yksi ajatus johtaa toiseen. Tämä merkintä sisältää lyhyen assosiaatioketjun.

Arto Ikola on kerännyt - suurimmaksi osaksi alapäähuumoriin keskittyviä - liftarivitsejä. Noita vitsejä lukiessa (pitäydyn kommentoimasta noiden kaskujen laadukkuutta, kukin tehköön omat päätelmänsä) muistui mieleeni eräs tarina. Mutta ensin tarinan mieleen tuonut vitsi, suora lainaus arvon Ikolalta:

"Pitkätukkainen nuori mies liftasi syrjäseudulla ja pääsi häijynnäköisen rekkakuskin kyytiin. Juttu ei luistanut, ja kun oli ajettu noin 50 kilometriä hiljaisuudessa, nuori mies avasi suunsa ja sanoi:
- No, aiotko kysyä minulta vai et?
- Jaa, mitä niin? rekkakuski murahti.
- Että olenko mies vai nainen? lifatri jatkoi.
- Jaa, ei sillä niin väliä, kuski sanoi. Voin hässiä sinua joka tapauksessa kun tulee tarpeeksi pimeää."

Ja mitä tästä tuli mieleen:

Olen aina vihannut Kouvolaa. Kaupunki on jotenkin keksityn oloinen ja kylmä virastokaupunki, joka menetti vielä kaiken kukkuraksi virastonsakin lääniuudistusten seurauksena. Kouvola-inho on kai jotenkin verissä, kun on viettänyt varhaisnuoruutensa naapurikaupungissa Lappeenrannassa. Alitajuisen naapurusvihan lisäksi Kouvolan subjektiivista pahaa karmaa ovat lisänneet lukuisat liftauskokomukseni kaupungissa.

Kouvolan ohi kulkee moottoriliikennetie. Jostain syystä useat kyydit matkoillani ovat kääntyneet usein Kouvolaan, eli olen joutunut koettamaan kyytiä tuolta ohitustieltä tai sen rampeista. Homma on ollut yhtä helvettiä. Kyytejä ei ole meinannut saada, ei sitten millään. (Olen mielessäni laskeskellut, että syy kyytipulaan on yksinkertainen: kukaan ulkopaikkakuntalainen ei halua ottaa potentiaalista kouvolalaista kyytiinsä ja vastaavasti kaikki kouvolalaiset jäävät luonnollisesti Kouvolaan.)

Eikä tuo ohitustie ole ajanviettopaikkanakaan ihan siitä mukavimmasta päästä.

Eniten minua ovat kiehuttaneet aikanaan sattuneet tapaukset, jotka kertovat jotain Kouvolan ohi ajavien ihmisten (lue: miesten) mielenlaadusta. Useammin kuin missään muualla, aikanaan pitkänä hulmunnut tukkani sai Kouvolan ohitustietä kulkevat uroot hidastamaan kyytiään kohdallani. Kun sitten oli kolmenkympin vauhdista aikansa tiirailtu, että "ei, kyllä se sittenkin taitaa poika olla", nämä mitään pelkäämättömät orit painoivat kaasua niin maan perkeleesti.

Olin kerran seisoskellut toista tuntia ja nähnyt monta tällaista äkkijarrutus-kiihdytys-tilannetta, kun vihdoin uusi Saab renkaat ulvoen. Juoksin autolle. Kuski katseli takaikkunasta odottavan näköisenä.

Avasin oven, ja huikkasin matkani suunnan. Katsoin kuljettajaa. Hän oli urheilullisen oloinen nuori mies, vähän juntahtava olomuodoltaan. Ikänsä puolesta hän tuskin oli vielä suorittanut ajokoulun kakkososaa. Ja hän oli kauhuissaan.

"Tota... en mä mee niin pitkälle", kuski sai änkytettyä. Kysyin, voisiko hän heittää minut edes ohitustien loppuun, sieltä olisi helpompi saada kyyti. "E-e-e-een. Laitatko sen oven kiinni." Kuski kaasutti tiehensä.

Olin ihan äimän käkenä. Sitten tajusin, että tämäkin tyyppi oli luullut minua tytöksi ja ajatellut esitellä vähän isänsä autoa. Jäin vain miettimään, että jos kuski olisi ollut valmis ottamaan vokoteltavakseen näin ruman tytön, niin miksei miestä saman tien.

Sittemmin olen välttänyt Kouvolaa kaikin mahdollisin keinoin. Selvitän etukäteen, minne kuskit aikovat minut jättää ja pyydän tiputtamaan minut joko ohitustien alkuun tai loppuun. Kouvolassa en suostu enää liftaamaan.

kirjoitti Teppo @ 8.12.03 ||

Kommentti: Karavaanari on kaikkien kaveri  

Karavaanari on kaikkien kaveri, sanotaan. Sainkin kerran kyydin matkailuautoon Napapiiriltä pohjoiseen päin. Mies oli käynyt ostamassa halvan auton etelästä ja oli viemässä sitä Sodankylään. Vähän aikaa kun oli ajettu Joulupukin pajalta niin hän kysyikin minulta jo, että haluaisinko ajaa, kun hänellä ei olo ole mitä parhain. Krapula oli pahasti alkamassa ja mies oli helpottunut, kun suostuin tarttumaan rattiin. Hän saattoi sitten ottaa muutaman loiventavan ja painua auton perälle parantelemaan itseään.

En tiedä ovatko kaikki karavaanarit samanlaisia. Toisen kerran juttelin itävaltalaisten karavaanareiden kanssa leirintäalueella Kroatiassa ja silloinkin tarjoiltiin heti runsain mitoin viiniä ja pastaa. Pohjoisen reissu on kuitenkin ainoa kerta, kun olen matkailuautolta saanut kyydin. Ehkä kaikki muut ovat olleet vielä niin kännissä, etteivät ole tarvinneet krapulakuskia?

Niin, ihan piruuttanikin liftaan aina matkailuautoja, kun niitä menee ohi. Valitettava tosiasia on, että ihmiset matkailuautoissa elävät ihan eri todellisuudessa kuin liftarit. Luulisin, että heidän matkansa on järjestyksessä ja liftari vaikuttaa vaaralliselta epäjärjestystekijältä. Toisaalta en edes usko, että itse viihtyisin matkailuauton kyydissä.

Tuntuu siltä, että karavaanari-liftari -asetelma on tuttu ainakin kaikille liftareille. Karavaanarit, meidän rakkaat vihamiehemme :)

kirjoitti matkamies @ 5.12.03 ||

Kysymys: Missä liftari luuraa?  

"Holly came from Miami, Fla
Hitchhiked her way across the USA.
Plucked her eyebrows on the way
Shaved her leg and then he was she - she said:

Hey Babe, take a walk on the wild side,
Said hey honey, take a walk on the wild side."

- Lou Reed

Olisi mielenkiintoista kerätä hieman talteen tietoja leffoista ja kirjoista, joissa liftataan. Itselläni ei tule mieleen juuri muuta kuin kauhuelokuva nimeltä Liftari. Sitäkään en ole nähnyt, joskin monet kuskit ovat kertoneet nähneensä. Sitten on tietenkin Beat-kirjallisuuden klassikoita, kuten Jack Kerouacin matkalla.

Mutta kertokaa te, arvon lukijat. Missä kirjassa/elokuvassa/biisissä liftari luuraa? Vastaukset kommenttina tähän viestiin, keräilen niitä päivitysten myötä tähän perään listaksi:


liftarielokuvat
+ Robert Harmon: Liftari - the Hitcher
+ Renny Harlinin Adventures of Ford Fairlane sisälsi pienen liftauskohtauksen
+ Mika Kaurismäki: Arvottomat


liftarikirjat
+ Jack Kerouac: Matkalla
+ Nora Schuurman: Pelkääjän paikka
+ Will Ferguson: Hokkaido Highway Blues
+ Maarit Verronen: Matka Albaniaan.
Verrosen novellikokoelmissa mainintoja liftauksesta.


liftaribiisit
+ DJ konnat (Enzo): Liftari
+ Callander Peter Robin - Murray Mitch: Hitchin A Ride
(Suom. San. Vexi Salmi, esittäjä Paula Koivuniemi: Liftari oon)
+ Creedence Clearwater Revival: Sweet Hitchhiker
+ Lou Reed: Walk on the Wild Side
+ Aknestik: Maailma on naisia puolillaan


"Mutta mikä sai sinut liftaamaan
pois luota mun
mikä sai sinut pihtaamaan
vaikka heti kun
harley-davitson mies vei
sinut saunomaan
niin sinä menit vaan"
- Aknestik



Listaa päivitetty 4 kertaa, viimeksi 11.12.03.

Päivitys 11.12.04:
Matkamies muistutti, että kyllähän sitä mainoksissakin liftataan. Itsekin tykkäsin paljon hiljattain televisiossa pyörineestä ulkomaanpuhelumainoksesta, jossa oli hyvää liftausmeininkiä. Juuri sellaista, mitä itse olen matkoillani kokenut.

kirjoitti Teppo @ 3.12.03 ||

Tarina: Joskus vain kolme kertaa  

Teppo tuossa alla kertoi kohdanneensa saman autoilijan neljä kertaa peräkkäin. Vähän vastaava muisto on minullakin. Jonain kauniina kesänä, jossain välillä Virrat - Keuruu - Jyväskylä, olin muistaakseni juuri jäänyt pois metsäkonetta kuljettavan rekan kyydistä, ja odottelin uutta kyytiä bussipysäkillä huoltoaseman edessä. Sain kyydin aika pian, mutta sitä ennen ohi ajoi tavallinen reittibussi (vai pitäisikö sanoa linja-auto, tai linikka tai linkku, kun kerran keski-Suomessa oltiin).

Kyyti vei taas jonkin verran eteenpäin, ja olin jo unohtanut bussin kunnes se taas ajoi ohitseni seuraavaa kyytiä odottaessani. Uusi kyyti löytyi nopeasti ja nyt muistin pitää bussia silmällä ja pian huomasinkin kuinka ohitimme sen.

Kyyti jätti minut taas seuraavaa odottamaan, ja nyt jo hieman jännitin saisinko uuden kyydin ennen vai jälkeen bussin tuloa. Odotusta oli kuitenkin useita minuutteja, ja sieltähän se bussi taas tuli, kolmannen kerran. Tällä kertaa morjestin leveästi bussikuskille. Kuski morjesti takaisin ja hymyili.

kirjoitti Sampo @ 2.12.03 ||

Päivitys: Vain nimi on vaihtunut  

Muutamat lukijat ovat vähän karsastaneet tuota kovasti tekniseltä kalskahtavaa bitti-etuliitettä Bittiliftarin nimessä. Ymmärrän yskän. Koska bitit eivät ole mitenkään olennaisia tässä projektissa, eivät ne ole sitä nimessäkään.

Eli tästä lähin tämä sivusto tunnettakoon yksinkertaisesti Liftari -nimellä. Osoite säilyy toistaiseksi entisellään.

kirjoitti Teppo @ 1.12.03 ||

Tarina: Neljäs kerta toden sanoo  

Olin viettänyt viikonlopun Savonlinnassa ja palailin Helsinkiä kohti liftailemalla. Oli nätti syyspäivä ja seurailin aikani kuluksi ohiajavien autoilijoiden ilmeitä ja olemusta - kuten tapani yleensä on. Ohi meni yksin ajavia keski-ikäisiä miehiä Mersuissaan, nuori nainen pienessä japanilaisautossaan ja täysiä perheautoja matkalla mummolasta kotiin.

Jonkin ajan kuluttua sain kyydin Juvalle. Kuski ajeli reippaaseen tahtiin ja olin pian taas tien varressa. Ohi suhahteli taas yksinäisiä keski-ikäisiä miehiä Volvoissaan, nuori nainen pienessä japanilaisautossaan ja täysiä perheautoja matkalla mökiltä kotiin.

Sain kyydin hieman Mikkelistä eteenpäin. Kuljettajan raskas kaasujalka kiidätti meitä pitkin vasenta kasitaa. Ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun olin jälleen tien pientareella peukku pystyssä.

Seurasin, miten ohitseni huristi jälleen riemukas kavalkadi eriaisia autoilijoita: rikkaita keski-ikäisiä uroita, täysiä perheautoja - ja se sama nuori nainen vaaleassa japanilaisessa pikkuautossaan.

Muutamalla nopealla kyydillä pääsin huoltoasemalle Lahden eteläpuolelle. Ehdotin paikkaa, koska en olisi kuitenkaan päässyt perille Helsinkiin tämän herrasmiehen kyydissä ja ulkona alkoi hämärtyä, joten tien poskessa liftaaminen ei tuntunut enää kovin fiksulta idealta. Etenkään, kun koko loppumatka olisi ollut moottoritietä.

Suuren huoltoaseman pihalla oli lupaavasti autoja; ehkäpä saisin piankin kyydin kotiin asti. Volvoja, Mersuja - niistä ei juuri kyytiä saisi. Mutta tuo näytti hyvältä: vaalea, pieni japanilaisauto. Ja kyllä, rekisterinumerokin täsmäsi.

Hetken kahvilasta etsittyäni löysin tutun näköisen naisen . Tiesin jo, mitä sanoisin. "Moi. Olet Savonlinnan jälkeen kolme kertaa ohitseni. Veisitkö kuitenkin Helsinkiin, kun olet varmaan sinne menossa?"

Sain kyydin. Seura ei ollut kovin hyvää, minkä olin osannut arvata etukäteenkin. Mutta eihän tällaista tarinaa voinut jättää luomatta loppuun, kun oli niin oiva tilaisuus.

kirjoitti Teppo @ 1.12.03 ||

Liftausklubi: Ensimmäinen tapaaminen  

Nyt se on sitten tehty. Alkusyksystä sähköisesti jäsentensä kokoamista aloitellut liftausklubi istui saman pöydän ääreen. Tavallaan.

Ihan kaikki eivät päässeet / tulleet paikalle. Meitä oli kolme liftaria: minä, sampo ja matkamies. Tapasimme ensimmäistä kertaa reaalitodellisuudessa ts. baaripöydän, ei nettiyhteyden yli.

Kertoilimme tarinoita, kertailimme matkojamme. Totesin olevani noviisi seuraani verrattuna: matkamies näytti kuvia Baltian liftarikokoontumisista, Sampo kertoi olleensa yhteydessä maailman liftariguruihin. Mietittiin, minne haluaisimme mennä. Sampo tarjoutui oppaaksi Turkkiin. Minä tarjouduin oppaaksi Tampereelle.

Liftausklubistakin puhuttiin, tottakai, kun tätä kautta toisemme tunsimme. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että olisi mukava nähdä liftauksesta innostuneita isommallakin porukalla. Liftareille voisi järjestää Suomessa kunnon kokoontumisen. Joskus. Jossakin. Kaikki liftaisivat samaan aikaan samaan paikkaan, juteltaisiin mukavia ja pidettäisiin hauskaa hyvän porukan kesken.

Minä kannatin viikon vapaamuotoista retriittiä maalla (voi tulla ja mennä kun huvittaa, ei maksa mitään, voisi järjestää esim. Tingin yhteyteen), matkamies tapaisi mieluummin kaupungissa viikonloppuna (ei sitä kukaan jaksa olla viikkoa jossakin, missä ei ole edes mitään tekemistä. Baarien läheisyys suositeltavaa)

Homma jäi vielä leijumaan ilmaan, vapaaseen kelluntaan. Olisi hyvä kuulla aiheesta muidenkin liftarikokoontumisesta kiinnostuneiden mielipiteitä. Missä, milloin, millä meiningillä?

Kaljojen jälkeen kukin lähti omille teilleen. Yksi baariin, toinen elokuviin, kolmas kotiin. Manasimme, että tapaamme uudelleen. Vaikka isommallakin porukalla.

kirjoitti Teppo @ 29.11.03 ||

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Liftaus, liftaaminen, liftikyyti, liftitarina, liftari, liftaaja, peukalokyyti, peukalokyytiläinen, reppureissaaja, reppureissaaminen, matkustus, matkustaminen peukalokyydillä, liftaamalla, liftaten, peukalokyydillä matkakertomus, matkakertomuksia, liftausvinkkejä Lifari tunnettiin aiemmin nimellä Bittiliftari.